Tamperelaiset tutustumassa Helsingin observatorioon

Teksti Maria Lahtinen

Tampereen Ursan järjestämästä Tuorlan observatorion tutustumiskäynnistä oli kulunut jo sen verran aikaa, että tänä syksynä oli aika järjestää seuraava jäsenmatka, tällä kertaa Helsingin observatorioon. Miten tamperelaisten reissu pääkaupunkiimme sujui?

Lauantaina 13.9. aamulla puoli yhdeksän jälkeen Tampereen Ursan tähtitornin pihaan alkoi saapua hyväntuulista jäsenistöä. Mikäpä nyt mieltä olisi painanutkaan, olihan edessä kauan odotettu tutustumismatka Helsingin observatorioon ja sääkin sattui olemaan mitä parhain: aurinkoisen lämmin syyspäivä.

Tilausbussi saapui paikalle yhdeksäksi ja iloinen joukkomme siirtyi leppoisan rupattelun siivittämänä bussiin. Ennen Helsinkiin suuntaamista kävimme vielä noukkimassa muutaman jäsenen kyytiin Keskustorin kupeesta. Matka sujui oikein mukavasti. Eräs jäsen oli tuonut kaikkien iloksi sangollisen omenoita jaettavaksi ja Tommi Takala, toinen matkanjärjestäjistä, oli ottanut mukaansa Helsingin observatoriosta kertovan kirjan, johon kaikki saivat bussimatkan aikana tutustua. Pieni taukokin ehdittiin Linnatuulessa matkan varrella pitämään.

Iloinen matkaseurueemme
saapuu Helsingin observatorioon.
Kuva Veli Pekka Käkönen.

Saavuimme Tähtitorninmäen observatoriolle juuri sopivasti hieman ennen puolta päivää. Tutustumiskierros oli sovittu alkavaksi kello 12 ja pienen odottelun (innokkaimmat shoppailijat ehtivät tässä jo tekemään tuliaisostoksia) jälkeen pääsimme aloittamaan tutustumisen oppaan johdolla.

Kierros aloitettiin observatorion historiallisesta Meridiaanisalista. Meridiaanisalista erityisen mielenkiintoisen tekee se, että siellä tehtiin aikoinaan tarkkoja pohjois-eteläsuuntaisia taivaankappaleiden paikkahavaintoja meridiaaniympyröiden avulla. Salissa pääsimme tutustumaan sekä Suomen tähtitieteen että observatorion historiaan. Historiaahan Carl Ludvig Engelin ja Friedrich Wilhelm August Argelanderin suunnittelemalla observatoriolla riittää, onhan kyseessä sentään yli 180 vuotta vanha rakennus! Meridiaanisalissa oli varmasti jokaiselle jotakin; kaikenlaista ihasteltavaa riitti vanhoista kaukoputkista niin aikapussiin kuin kronometreihinkin.

Historiallisia havaintolaitteita
Meridiaanisalissa.
Kuva Veli Pekka Käkönen.

Meridiaanisalista kierroksemme jatkui Aurinkokuntasaliin ja Tähtisaliin, joissa pääsimme tutustumaan kattavasti oman aurinkokuntamme lisäksi koko maailmankaikkeuden ihmeisiin. Pääsimme esimerkiksi kokeilemaan kuinka paljon oma paino muuttuisi, jos vaaka siirrettäisiin täältä kotikonnuilta vaikkapa Jupiterin pinnalle. Jokainen voi tätä laskeskella itsekin kotona, mutta pienenä vinkkinä voin sanoa, että ei lukema ainakaan kovin positiivisesti yllättänyt ketään.

Omaksi suosikikseni kierroksella nousi ehdottomasti sumukammio. Sumukammioon osuessaan hiukkaset jättävät sumujäljen, jota tulkitsemalla pystytään päättelemään millainen hiukkanen sumukammion lävisti. Kammio havainnollisti mainiosti sitä hiukkastulitusta, mikä meihin ihmisiinkin jatkuvasti osuu. Aivan niin, juuri tälläkin hetkellä sinä olet hiukkaspommituksen kohteena.

Pääsimme tutustumaan myös yhteen observatorion havaintotorneista kaukoputkineen. Havaintotorni oli karismaattisen kaunis, historian havinan melkein kuuli korvissaan. Sääli sinänsä, ettei observatoriolla ole yhtäkään kaukoputkista havaintokäytössä.

Kari Nyman tutustumassa
vuodenkiertoon sekä
tähtikuvioihin.
Kuva Maria Lahtinen.

Observatorioon tutustumisen jälkeen pääsimme vielä holvikellarista löytyvään planetaarioon. Planetaario oli juuri sopivankokoinen parikymmenhenkiselle seurueellemme ja mahduimmekin kaikki kerralla planetaarioon seuraamaan näytöstä. Opas pyöritti kauniisti avautuvaa tähtitaivasta yllämme ja kertoi samalla syksyn tähtikuvioista sekä Kuun ja Auringon liikkeistä, kiinnostuneimmille opas esitteli planetaarion laitteistoakin. Pääsipä oma tähtitaivasgurumme Kari Nymankin opettamaan hieman paikalliselle oppaalle lisää tähtitaivaan ihmeistä. 

Planetaarioelämyksen jälkeen matkalaisille oli varattu noin tunnin verran vapaata tutustumista alueeseen ja observatorioon. Osa käytti aikansa piha-alueeseen tutustuen, osa matkamuistoja ostellen ja taisipa osa ehtiä Helsingin keskustan suunnallekin shoppailemaan. Itse kävin vielä ihastelemassa sumukammiota ja ostamassa pienen matkamuiston.

Takaisin Tamperetta kohti tutustumiskierrokseen tyytyväinen joukkomme lähti kolmen aikoihin ja koska päivä oli ollut pitkä ja nälkä alkoi jo painaa, niin pysähdyimme vielä Hyvinkäällä viettämään ruokataukoa.

Tampereelle saapuessamme kiersimme Keskustorin kautta jättämässä osan reissaajista kyydistä ja jäljelle jäänyt porukkamme saapui kuuden aikoihin takaisin Kaupin tähtitornille.


Reissu oli kaiken kaikkiaan mielestäni äärimmäisen onnistunut ja päivä mitä mainioin. Tahdon vielä Tommin kanssa kiittää kaikkia reissulle osallistuneita, teidän ansiostanne tämä oli huippureissu! Tästä on hyvä jatkaa suunnittelemaan seuraavia seikkailuja.

Argelanderin refraktorin ihastelua. Kuva Veli Pekka Käkönen.

Komeetanetsijä ja aikapussi Meridiaanisalissa. Kuva Maria Lahtinen.

Matti Koskinen pääsi kokeilemaan, kuinka helppoa on pyörittää maapalloa Auringon ympäri. Kuva Maria Lahtinen.

Havaintotornin kaukoputkeen tutustumista. Kuva Veli Pekka Käkönen.